tiistai 2. kesäkuuta 2015

Lapin valoisa ja viileä toukokuu

Kesän vihreys tulee hitaasti, mutta varmasti myös pohjoiseen. Valoisaa on yötä päivää. Toukokuu oli aika viileä, oli myös aurinkoisia lämpöisen oloisia päiviä.
Pihakoivussa silmut 23.5.

ja alla silmuista tulossa lehdet 10 päivän päästä.

Toukokuun 2015 kuvia:
13.5. Pallastuntureita

14.5. Halla pihalla

26.5. Saivojärvi
Toukokuu on mukavaa aikaa, vaikka nyt viileää on ollutkin, on valoisaa ja lintuja paljon. Hukkakin tuli  ja käyttäytynyt oikein hyvin, kun on hiljaista aikaa. 
Metsolle on tainnut soidintanssit jäädä päälle, edelleen tanssahtelee lähellämme. Lenkillä saattaa ykskaks lehahtaa selkämme taakse, jos yritämme mennä sitä huomaamatta. 
Molemmat koirat jo suhtautuvat rauhallisesti siihen. Halla heti haluaa palkkion metson nähdessään, Hukka haluaa nopeasti vain ohitse ja jo paikkaa lähestyessä pälyilee ympärilleen. Hukka on aika arka, säikkyy herästi kaikkea outoa ja uutta. Osa rähinäkäyttäytymistä varmaan on peittää pelkonsa. Koppeloita on kyllä nähty tässä paljon, niistä ei ole ukkometsolla ollut puutetta, mutta ehkä taistelukavereista. Kaipa metso kohta jo alkaa väsyä ja rauhoittua. Luulisi olevan raskasta päivät pitkät pöyhistellä, sitä on jatkunut helmikuun lopulta saakka.
Päätimme lähteä yön linturetkelle Karigasniemeen Norjan kautta. Koirille haimme rajan ylitykseen vaadittavat passit mennessämme Enontekiön eläinlääkäriltä. Tuli vaikeuksia Hukan passin saantiin, kun viimeisestä rokotuksesta puuttui päiväys ja allekirjoitus, oli vain voimassaolon tarrat. Nekin tiedot sitten lopulta saatiin puhelinsoitoilla. Hyvää ja ystävällistä palvelua. Koirieni rokotuksia ja hoitoja on sekä Keski-Suomesta että täältä pohjoisesta. Kattavaa yhtä tiedostoa ei eläimille vielä ole. 
Halla ja Hukka ensi kertaa ulkomailla.
Norjan puolella ei vielä ollut yhtään vihreää ja järvissä osin jäätä. Vaikka eipä paljon ollut puitakaan. Oli ihana ajella avarassa maisemassa. Karasjoelle laskeutuessa puissa jo paljon vihreitä lehtiä. Taas Suomen puolella korkeammalle noustessa lehdet vaihtuivat pikku silmuihin.
Piesjänkälle mennessä poroerotuspaikalla.

Ailigakselle emme nousseet, vaan aika käytettiin tarkkaan lintuja kiikaroidessa. Ihan mukavasti niitä nähtiinkin. Minun tämän kevään uudet havainnot täällä olivat: tylli, suokukko, suosirri, vesipääsky, punakuiri, punajalkaviklo, keräkurmitsa, kivitasku, tunturikihu.
Taidanpa alkaa ensi vuonna laittamaan vuoden linnut listaa, kun olen jo vähän oppinut tunnistamaan lajeja yksinkin.
Moottorikelkka törröttää poroerotuspaikalla lunta haikaillen.


Punakuiri
Viileää enimmäkseen, villapaitaa ja pipaa tarvittiin, sadetta, aurinkoista ja poutaa vuoroon. Teltan siaan nukuimme metsähallituksen siistissä kodassa. Seuraksemme sinne oli tulossa polkupyörällä sveitsiläinen mies oikein kiltin koiransa kanssa. Mutta eivät voineen jäädä. Hukka sai raivarin, ei siedä vieraita koiria yhtään. Hukan raivokohtaukset hankaloittavat jo kovasti sen kanssa elämistä ja liikkumista. 
Retki meni muuten hyvin, jäi vain paha mieli Hukan käytöksestä.
Ajelimme Kaamaseen ja kävimme Inarinjärven rannoilla. Inarista Pokan kautta kotiin. Pokan jälkeen tie oli aivan onnettomassa kunnossa, kun vielä satoi, niin auto oli kohta paksun kuran peitossa.

2 kommenttia:

  1. No voi Hukkaa...jospa sillä on ihan jotain fyysistä vaivaa, joka selittää ärtyisyyden? Ihan vaikka vaan kroonostunut korvatulehdus, anaalivaivoja, lihasjumeja, näössä heikentymistä yms. Oletteko käyneet sen kanssa perusteellisissa terveystarkastuksissa? Tai sen ison hammasoperaation jäljiltä jäänytkin jotain vähän jäljelle, joka tuottaa kipua? Tosi usein käyttäytymismuutosten takana on kiputila.

    VastaaPoista
  2. Perusteellista tarkastusta ei olla tehty. Eläinsairaalassa käytettiin, niskan tulehdus todettiin, lääkitys auttoi. Hampaita otettiin pois 9, joten hankaluutta on jo syömissessäkin. Varmasti vaikutti myös psyykkeen, uskoisin. Tuntee itsensä heikommaksi puolustajaksemme ja siksi ehkä rähisee. En tiedä kävisikö oikeasti vieraan koiran päälle, jos pääsisi. Kun muuten on arka ja säikkyy kaikkea outoa. Täällä Lapissa Hukkaa ahdistaa, kun ei saa olla vapaana. On tottunut Perttulissa vapaana olemaan. On kova vahtimaan, nyt se vain menee liiallisuuksiin. Ehkä on jotain vaivaakin, koska tosi usein jättää aamulla ruokailun väliin ja on apea, joskus ei syö koko päivänä. Halla ei ikinä jätä syömättä! Hukka ei tykkää mistään muutoksista ja tutustuu hitaasti uusiin ihmisiin ja koiriin. Tutuille koirille ei ärhenteli (jos Halla ei ole mukana).

    VastaaPoista